Kaupunkimaantiede

Kaupunki tuo ihmiset yhteen, ja kaikkea hauskaa voi tapahtua. Ilon lisäksi tässä pohditaan kaupungistumisen ongelmia.

Gentrifikaatio ja segrekaatio 

(eli keskiluokkaistuminen ja eriytyminen)

Gentrifikaatio Peking. Kun purkuaalto iski Pekingiin ennen 2008 olympialaisia, nuori sukupolvi kiinnostui kaupungin historiasta ja rakennussuojelusta. He alkoivat vierailla asumallani hutong alueella suurin joukoin, ja imivät itseensä aitoa kiinalaista kulttuuria, turisteina omiensa joukossa. Vähitellen hutong-kadut täyttyivät söpöistä pikku liikkeistä, joissa myytiin pehmoleluja, karkkeja ja kuplateetä, työntäen pois tieltään vanhat vihanneskauppiaat ja teurastajat. Nanluoguxian oli suosituin katu, ja sen eteläpäähän rakennettiin maanalaisen asema. Vierailijoiden tungos oli joskus niin suuri, että vartijoiden piti rajoittaa kiinalaisnuorison hutong-retkiä. Kun rihkamakaupat alkoivat levitä myös omalle kadulleni, muutin pois. 

Gentrifikaatio The Bronx. New Yorkin kaupungille on tärkeää, että kriittiset työntekijät (sairaanhoitajat, palomiehet, siivoojat) eivät joudu asumaan liian kaukana työpaikoistaan. Siksi asuntorakentamista alemmille tuloluokille tuetaan. Lyhyt tarkistus osoittaa, että New Yorkissa tarvitaan noin kaksinkertaiset tulot, jotta saavuttaa Helsingin elintason. [1] Edulliseen asuntoon pääseminen edellyttää vähintään 16,000 USD tuloja, joka Helsingissä olisi siis verrattavissa 8,000 USD / 7,000 Euron alarajaan. Vähätuloisena voi saada lisäksi avustuksia, joilla asunto-ohjelmaan voi päästä. Pormestari de Blasion aikana noin 30% asunnoista piti suunnitella matalan vuokran asunnoiksi, mutta uusien pormestarivalintojen seurauksena asuntopolitiikka muuttuu vastaamaan aina valitsevaa poliittista tahtotilaa.

[1] https://www.numbeo.com/cost-of-living/compare_cities.jsp?country1=Finland&city1=Helsinki&country2=United+States&city2=New+York%2C+NY 

Segregaatio. Suomessa esimerkki eliittisestä asuinaluesuunnittelusta voisi olla Meri-Rastila, jonka kaavoitusta Sami Kuusela osuvasti kommentoi.[2] Samanlainen ongelma häämöttää mielestäni Merellisen Turun kaavoituksessa: Pansion rantaan ollaan suunnittelemassa jopa 30,000 asukkaan ja 10,000 työpaikan kaupunginosaa. Visio jättää epäselväksi, miten uusi rantarakentaminen liittyy vanhaan Pansioon ja onko sen tarkoitus ylipäätään ratkaista Pansio-Pernon eriytyneisyys, segregaatio? Pahimmassa tapauksessa rannassa on vartioitu, hyvin toimeentulevien ihmisten kylä, jota Pansion alkuperäiset asukkaat katselevat aidan takaa. Tulen ehdottamaan, että Turussa seurattaisiin mukailtua Hernesaaren kaavaehdotusta, jossa Helsingin AM-ohjelmaa noudattaen kaavoitetaan 45–50% asunnoista vapaarahoitteisiksi omistusasunnoiksi ja 40% vuokra-asunnoiksi. Vuokra-asunnoissa tavoitellaan 20–25% ARA-vuokra-asuntoja ja loput 10–15% osittain tuettuja asuntoja.

[1] https://www.hs.fi/talous/art-2000011197936.html

[2] https://www.samikuusela.com/blogi/araa-eiraan-miten-segregaatiota-vastustetaan 

Sitra megatrendit 2026[1]- mukaan kaupungistuminen jatkuu. Suomessa väestö keskittyy eteläiseen Suomeen ja muutamaan suureen kasvukeskukseen. Ero kasvukeskusten ja muuttotappiokuntien välillä syvenee. Eliniän piteneminen ja syntyvyyden lasku heikentävät huoltosuhdetta, mikä lisää paineita sosiaaliturvalle, hoivapalveluille ja työmarkkinoille. Kaupungistuminen jatkuu voimakkaana ja yhä suurempi osa maailman väestöstä asuu kaupungeissa. Megakaupungit, eli yli 10 miljoonan asukkaan metropolit, keskittyvät erityisesti Aasiaan ja Afrikkaan. Kaupunkitutkimusta tarvitaan seuraamaan tätä kehitystä ja johdattamassa kasvavia kaupunkeja inhimilliseen, asuttavaan ja ympäristön tiedostavaan suuntaan.

[1] https://www.sitra.fi/wp-content/uploads/2025/12/Sitra_Megatrendit_2026_Selvitys_web.pdf